RAHAPELIKONEET POIS KAUPOISTA KAMPANJAN LIKAPYYKKI

Järjestöt jarrumiehinä, edunsaajatrollailua ja rikosilmoitus

---

Kiitos

​20.9.2019 umpeutunut Rahapelikoneet poistettava kaupoista -kansalaisaloite ei saavuttanut 50 000 kannattajaa. Se saavutti enemmän. Se avasi pään keskustelulle, jonka olisi pitänyt alkaa jo kolmekymmentä vuotta sitten. Se avasi ihmisten silmät ja sydämet näkemään, miten vakavasta ja tuhoista ilmiöstä rahapelihaitoista on kyse. Ja miksi haittoja pitäisi ehkäistä. Tomerasti. Päättäväisesti.
​
Olen kiitollinen kaikille, jotka nyt ymmärtävät paremmin rahapelaamiseen liittyvät riskit sekä pelihaittojen raadollisuuden ja kustannukset yhteiskunnalle, meille veronmaksajille.
​Jotka allekirjoittivat aloitteen ja tukivat meitä jakamalla aloitetta eteenpäin ja kannustamalla muita allekirjoittamaan.

Te tavalliset kansalaiset, julkisuuden henkilöt ja poliittista valtaa käyttävät. Kiitos vielä kerran.

Elämme Veikkauslandissa

Yli puolen vuoden kansalaisaloitematka ei ole ollut tasainen. Se on ollut täynnä töyssyjä, mount everestejä ja vuoristosolia, hukkumisia henkiseen tyhjyyteen ja uupumukseen. Se on ollut epäuskoa ja ihmettelyä. Voivatko asiat todella olla näin pielessä? Voiko Suomen rahapelipolitiikka- ja järjestelmä, sen kymmenet tuhannet lonkerot ja ulokkeet todella ulottua rahapeliriippuvuuden kanssa kamppailevasta pienestä yksilöstä aina valtaa pitävien ylimpään oksaan asti?
​
Kyllä voivat. Rahapelijärjestelmä on Suomen kakkoskratia. Veikkauskratia. Se on lähes lain ulottumattomissa.  Se lymyää tekoälyviruksena poliittisiin ja järjestörakenteisiin ovelasti kätkeytyneenä piilohalliten sieltä lähes jokaista suomalaista, sillä miltei jokainen on jollain tavalla Veikkauskratiasta riippuvainen, suhteessa siihen. Suurin osa tietämättään, asiaa ymmärtämättä tai edes sitä pohtimatta.
Koska satumme asumaan Suomessa, hengitämme kaikki Veikkauslandin maanalaisen myrkkysienirihmaston molekyylejä.

Rahapelihaittojen ehkäisystä järjestöille arvosanaksi 2

Kun puoli vuotta sitten laitoin kansalaisaloitteen vireille kahdeksan muun henkilön kanssa, en totisesti osannut odottaa mitä tulisin kokemaan. Olin ennakoinut vähättelyä, mitätöintiä, vastustusta ja kovaakin kritiikkiä. Veikkaukselta. Osalta edunsaajista. Poliitikoilta. Kauppiailta. Niiltä, jotka jollain tavoin hyötyvät rahapelaajien häviöistä.

Sen sijaan valehtelua, häpäisyä, mollaamista ja eristämistä en ollut osannut odottaa – en varsinkaan ”omiltani”, Sosped-säätiöltä, jonka puitteissa toimin vertaisohjaajana ja kokemusasiantuntijana. Säätiöltä, jonka Osallisuudella otetta -hankkeessa kansalaisaloite oli saanut alkunsa meistä kokemusasiantuntijoista.  
 
Ennen seuraavaa haluan tähdentää.
Arvostan suunnattomasti kaikkien veikkaushäviövaroilla toimivien kansalaisjärjestöjen tekemää työtä, kuten myös kaikkia järjestöjen palveluksessa olevia työntekijöitä, myös johtoa.
Jos siis satut lukemaan tätä ja tekemään järjestötyötä, ole ylpeä siitä.
Ei ole kenenkään järjestössä työskentelevän syy, että järjestöjen rahoitus on valettu eettisesti kestämättömälle pohjalle, Veikkauksen rahapelaajien tappioiden varaan.
Älä kuitenkaan ole rahoitusmallista ylpeä. Äläkä ainakaan lobbaa sitä.

Erityisesti arvostan tietenkin kaikkea sitä ammatillista tukea, vertaistukea ja hoitotyötä, jota rahapeliongelmaisia ja näiden läheisiä auttavat järjestöt tekevät.
Rahapelihaittojen ehkäistystä taas annan yllämainituille järjestöille arvosanaksi 2. Syy selviää myöhemmästä tekstistä.
​
​Lisäksi on hyvä muistaa, että rahapeliriippuvaiset ovat omilla pelitappiollaan maksaneet tuesta, jota veikkaushäviövaroin toimivat järjestöt heille tarjoavat.

Totuus on karumpi kuin paljaaksi palanut kymmenen hehtaarin sekametsä

Kun kansalaisaloite oli laitettu kehiin, odotin innoissani mielenterveys- päihde- ja peliongelmaisia ja heidän läheisiään auttavien tahojen, ”omien järjestöjemme” astumista esiin. Nostamaan aloitetta, liputtamaan sen puolesta, jakamaan sitä somessa ja kaikissa mahdollisissa kanavissa.
Kuten ne tekivät samanaikaisesti kannatuksia keräävän terapiatakuu-aloitteen kanssa.

Olihan nyt kerrankin ehdolla peräti eduskunnan käsittelyyn tähtäävä konkreettinen toimenpide pelihaittojen ehkäisylle. Toimenpide, jolla olisi laaja pelaamista hillitsevä vaikutus. Joka ehkäisisi tulevien sukupolvien altistumista rahapeliriippuvuudelle ja joka parantaisi monen päihde- mielenterveys- ja peliongelmaisen elämää. Ongelmat kun kulkevat usein käsi kädessä.

Olin tyhmä ja naiivi. Hyväuskoisempi kuin joulupukkiin uskova kolmivuotias.

Kului kuukausia eivätkä kyseiset järjestöt olleet maininneet kansalaisaloitteesta sanaakaan. Rahapelaajien häviämien veikkausrahojen turvin ne hissuttelivat nurkissaan hoitaen päihde- ja peliriippuvaisia ja mielenterveyskuntoutujia.
Ne suunnittelivat seuraavia tukihakemuksiaan, hankkeitaan, lausuntojaan ja neuvottelukuntiin osallistumisiaan.

Kyllä, ne kaikki olivat huolissaan rahapeliongelmista. Olivat olleet jo vuosikymmeniä. Rahapeliongelmia tulee ehkäistä. Puheissa. Lausunnoissa ja kannanotoissa. Teoriassa. Vain teoriassa. Koska muuten. Hui.

Vasta viimeisen kuukauden aikana ennen kansalaisaloitteen umpeutumista osa ko. järjestöistä aktivoitui. Ensinnäkin johtuen kovasta painostuksesta, toiseksi siitä että aloitteen läpimeno vaikutti epätodennäköiseltä ja kolmanneksi siksi, ettei totuus paljastuisi. Oli edes vähän yritettävä näyttää kannattavansa pelikoneiden poistoa.
​
Totuus on nimittäin karumpi kuin paljaaksi palanut kymmenen hehtaarin sekametsä. Eivät järjestöt oikeasti halua rahapelikoneita pois kaupoista.
Miksi eivät? Koska niille ohjatut veikkaushäviövarat pienenisivät, osa hankkeista jouduttaisiin laittamaan jäihin ja osa karsimaan. Ehkä jouduttaisiin irtisanomaan väkeä, yhdistämään toimintoja ja turvautumaan muihin menosupistuksiin. Kuka ruokkivaa kättä poikki puraisisi?

Ja mitä tapahtuisi, jos rahapeliongelmia hoitavat ja ehkäisevät sekä rahapeliongelmaisia auttavat järjestöt oikeasti onnistuisivat pelihaittojen torjunnassa, vaikkapa juuri poistamalla rahapelikoneet kaupoista?
Muut veikkaushäviövaroista riippuvaiset järjestöt närkästyisivät. Suuttuisivat. Ei toisten rahahanoja parane mennä tukkimaan.

Kaikki veikkajärjestöt kun muodostavat veikkausperheen – una famiglian.
Ne ovat yhdessä toimiva rihmasto, jossa jokainen puolustaa Veikkausta ja toinen toisiaan.  Maksajina rahapeliongelmaiset. Pahnan pohjimmaiset, joiden ongelmat oikeutetaan, vaikka juhlapuheissa ja kannanotoissa muuta esitetäänkin. Sillä pitäähän oopperan, partion, A-klinikkasäätiön, palloliittojen, hippakerhojen, Sosped-säätiön ja Suomen kansallisteatterin remontin saada rahoituksensa.

Missä rahapelikeskustelu, siellä trolli-Maria

Pahin oli kuitenkin vasta tulollaan. Se oli Sosped-säätiön toiminnajohtajan trollipeikoksi ryhtyminen, erottamiseni Sosped-säätiöstä ja mustamaalaamiseni.
​​
Sospedin toiminnanjohtaja oli vaikeassa asemassa. Koska kokemusasiantuntijat olivat hänen johtamansa kansalaisjärjestön turvin laittaneet Rahapelikoneet pois kaupoista -aloitteen vireille, hän ei voinut sitä suoraan julkisesti vastustaa. Se olisi vaikuttanut vähintäänkin erikoiselta.
Niinpä hän perusti heinäkuussa Twitteriin trolli-tilin @mariakorhonen81. Maria Korhonen oli ”ruotsinsuomalainen erityislapsen äiti Nyabrosta Ruotsista”.
(Tätä kirjoittaessani tili löytyy edelleen Twitteristä, mutta twiitit 90 prosenttisesti poistettuna. Kun Maria-trolli nimittäin 1.9. paljastui trolliksi, johtaja poisti 1.9. – 2.9. yön aikana miltei kaikki Maria-twiittinsä, muutti sen nimen ja esti myös koko valeprofiilitili näkymisen joksikin aikaa.
Postetuista twiiteistä on kuitenkin minulla ja muillakin henkilöillä kuvakaappaukset tallessa.)

Elokuun alussa erityislapsen äiti Maria Korhonen aktivoitui. Missä rahapelikeskustelu, siellä trolli-Maria.

Ymmärsin viikon sisällä, että valeprofiilin takana oli Sospedin toiminnanjohtaja, sillä tiesin entuudestaan hänen ajatuksensa Suomen rahapelijärjestelmästä ja sen, ettei hän todellisuudessa halunnut rahapelikoneiden poistamista kaupoista. Tuotot kun pienenisivät.

Maria-profiilin tili täytti muutenkin kaikki ilmiselvän trollitilin tuntomerkit. Sen seuraajina oli 9 henkilöä, joiden joukossa, trolleille tyypillisenä, trolliprofiilin luoja itse. Ja kuten trollit yleensä, hän ajoi kiihkeästi ja intohimoisesti vain yhtä asiaa: Suomen rahapelimonopolin säilyttämistä ja Veikkauksen edunsaajien rahoituksen turvaamista.

Maria-trollin mielipiteet olivat täysin yksi yhteen Sospedin toiminnanjohtajan kanssa. Hän lietsoi uhkakuvia Ruotsin lisenssimallista pelottelemalla laittomilla pelikoneilla, jotka ilmestyisivät Suomenkin kauppoihin, jos nykyiset poistettaisiin, ja piti rahapelikoneiden poistoa mitättömänä toimenpiteenä.
Rahapeliasioita olisi tarkasteltava laajemmin monesta eri näkökulmasta. Ei vain yksittäisen toimenpiteen kautta.
(Ihan kuin en tietäisi sitä. Jostain vain on aloitettava.)

Lisäksi Mariasta, kuten myös Sospedin toiminnanjohtajasta rahapeliongelmien perimmäinen syy on Suomen löyhä pikavippikulttuuri. Se olisi saatava kuriin. Ja ulkomaiset ”laittomat” nettikasinot olisi blokattava.

Oli paljon muitakin Marian valeprofiiliksi paljastavia elementtejä. Kukaan ruotsinsuomalainen kotirouva ei voi olla viimeistä piirtoa myöten perillä Suomen rahapelijärjestelmästä, Stea-rahoituksesta ja rahapeliongelmaisia auttavista edunsaajajärjestöistä. Ja miten jotakuta Ruotsissa asuvaa nobodya edes kiinnostaisi kyseiset asiat.

Maria myös sekoili perusteellisesti esittämissään ”faktoissa” itsestään. Välillä hän oli kotirouva, välillä peliongelmaisia auttava vapaaehtoistyöntekijä, välillä hänen työnantajaansa oli häiritty hänen Twitter-keskustelujensa vuoksi, vaikkei hän ollut pyynnöistä huolimatta kertonut kenellekään työpaikkaansa eikä hänen pitänyt edes töissä olla.

Itseni ja muiden Twitter-keskustelijoiden pyynnöistä huolimatta trolli-Maria ei luonnollisestikaan suostunut kertomaan työpaikkaansa, hänelle ei voinut lähettää yksityisviestejä eikä hän myöntynyt käymään keskustelua puhelimitse.

Erityisen ahkerasti vale-Maria ilmestyi kommentoimaan keskusteluketjuihin, joihin osallistui kansanedustajia ja ministereitä, kuten omistajaohjausministeri Sirpa Paatero.

Välillä toiminnanjohtaja kehui omissa twiiteissään luomaansa Maria-trollia loistavaksi keskustelijaksi, jonka hän mielellään palkkaisi töihin.
​
Pyysin vastauksissani Maria-trollille häntä lopettamaan. Kerroin, että tiesin, kuka hän oli ja siksikin olisi nyt parempi päättää keskustelut tähän.
Maria jatkoi.

Kurinpitomenettelynä potkut ja nöyryyttävä sanktio

Paljastettuani 1.9.2019 Marian Sospedin toiminnanjohtajasi, alkoi vimmattu trollitilin siivous. Yhden yön aikana 130 Maria-twiiteistä katosi yli 100. Tämän jälkeen Maria on vielä jatkanut muutamilla twiiteillä ”todistaakseen”, ettei hänellä ollut mitään tekemistä Sospedin toiminnanjohtajan kanssa ja sättien Suomen rahapelipolitiikkaa kritisoivia henkilöitä disinformaation levittämisestä.
​
Paljastukseni seurauksena sain kurinpitomenettelynä potkut Sosped-säätiöstä, Rahapelikoneet pois kaupoista kamppanja –ryhmästä sekä vertaisohjaajien ja kokemusasiantuntijoiden facebook- ja whats up -ryhmistä.

Kurinpitomenettelyyn sisältyi myös, täysin tarpeettomana, nöyryyttävä sanktio. Tiedote, joka lähetettiin muille vapaaehtoisohjaajille: Leena Pihanurmi on erotettu, koska hän on levittänyt epäasiallista ja valheellista tietoa somessa.

Jo sitä ennen toiminnanjohtaja oli julkaissut järjestön nettisivuilla kannanoton, jossa hän peräänkuulutti rakentavaa ja läpinäkyvää keskustelua. Asiattomasta retoriikasta menettäisi hänen mukaansa luottamuksen.

Mikä on toiminnanjohtajan itsensä herättämä luottamus? Voiko järjestöön, jonka toiminnanjohtaja esiintyy ja vaikuttaa valeprofiililla, luottaa?
Eikö Sospedin toiminnanjohtajan trollaus ole omiaan heikentämään luottamusta myös muihin järjestöihin? Kun yksi toimii epärehellisesti, niin mikseivät muutkin?

Entä miten valeprofiililla esiintyminen ja kommentointi edistää toiminnanjohtajan itsensä kuuluttamaa  läpinäkyvää ja rakentavaa keskustelua?
Kuinka asiallista on kansalaisaloitteen läpimenemisen estämisyritykset trollitilin avulla?
Tai mitä pitäisi ylipäätään ajatella valehtelevasta säätiön johtajasta?

Olen tehnyt SosPedin toiminnanjohtajasta rikosilmoituksen poliisille.

Edunsaajien riippuvuus veikkaushäviövaroista on katkaistava

Se, että SosPedin toiminnanjohtaja toimi trollina pyrkien sabotoimaan kansalaisaloitetta, on monien tiedossa. Kaikki eivät kuitenkaan pysty julkisesti ja omalla nimellään sitä tuomaan esiin.
Ymmärrettävästi. On oltava väleissä. Ei haluta potkuja. On liikaa sidonnaisuuksia, sekä Sospediin että muihin järjestöihin.
Ei myöskään välttämättä haluta kritisoida johtoa järjestöstä, jonka toiminta on saattanut pelastaa oman hengen.

Sosped-säätiö tarjoaa Pelirajat’on toiminnan kautta merkittävää tukea ja apua rahapeliriippuvaisille: vertaisryhmiä, voimavaraviikonloppuja, miltei ilmaisia lomia ja muita tilaisuuksia. Moni on toipunut rahapeliriippuvuudestaan sen vertaisryhmien avulla. Osa on jatkanut vertaisohjaajakoulutuksen ja ryhtynyt sitten itse ryhmänohjaajaksi ja kokemusasiantuntijaksi.
​
Ohjaajaksi valmistuttuaan he pääsevät auttamaan muita, pääsevät kokemaan toipumisen ilon uudestaan. Saavat olla mukana. Osallisena. Arvokkaana. Sellaisena kuin ovat. Itsenään ja valehtelematta. Ja ilman paksua lompakkoa.
Siitä syntyy kiitollisuus säätiötä kohtaan. Siitä syntyy riippuvuus säätiöön.

Kiitollisuus ja lojaalius voi olla niin suurta, että säätiön johdon töpeksintä ja kaksinaismoralismi nähdään, mutta annetaan anteeksi. Sosped on pyhä lehmä, joka saa peliongelmaisia pelastaessaan samalla sontia mihin haluaa.
Ei se haittaa. Shssss, pyyhitään pois.  Antaa olla. Mitä väliä.

Itselläni ei ole sidonnaisuuksia. On jo ikääkin. Miksi kumartelisin ketään, kun kerran ei ole pakko?

Rahapeliriippuvaisen äitinä en voi hyväksyä, että Sospedin toiminnanjohtaja rikkoo itse johtamansa säätiön periaatteita. Muuntuu trolli-agitaattoriksi ajaen Veikkauksen ja edunsaajien etua pyrkien siten varmistamaan vähävaraisten ja rahapeliongelmaisen riiston jatkumisen. Ruokkien rahapeliongelmia. 

Rahapeliongelmaisia auttava järjestö ei voi olla kuin hammaslääkäri, joka odotushuoneessa syöttää potilailleen karkkia. Että pääsee hoitamaan. Se ei voi olla hengenpelastaja, joka samalla varmistaa, että mahdollisimman moni joutuisi hukkumispisteeseen.
​
Jotta Suomen sairas ja vinoutunut rahapelijärjestelmä saadaan tervehtymisen tielle, edunsaajien riippuvuus veikkaushäviövaroista on katkaistava.
Vasta sen jälkeen niiden on mahdollista aidosti ja oikeasti ehkäistä rahapelihaittoja, ajaa vähäosaisten asiaa.
​Ahneus ja pelihaittojen ehkäiseminen eivät mahdu samaan yhtälöön.